Meidän tonttuovi

Jo viime jouluksi oli tonttuovi suunnitteilla. Ovi jäi kuitenkin tekemättä vuosi sitten ja itse en kelpuuttanut kaupan versiota tonttuovesta itselleni.

Halusin vähän erilaisen kuin nämä myytävät nukkekodin ovet oli. Kerroin miehelle, mitä suurinpiirtein halusin. Lopuksi sanoin, että kyllä sä nyt tiedät. Teet siitä mun näköisen ja semmoisen, että se sopii olohuoneen sisustukseen.

Seuraavana päivänä sain maailman ihanimman tonttuoven käsiini. Maalausta vaille valmis. Se oli täydellinen!

Meidän tonttuovi

Tämä ihana ovi oli yhtenä yönä ilmestynyt olohuoneen tiiliseinään. Aamulla meidän neiti 4v tuli alakertaan ja näki pikkuisen oven tiiliseinässä. Voi sitä ihmetyksen määrä ja iloa. Tuumasi neiti myös, että nyt vissiin pitää olla kiltisti!

Ovella saattaa tapahtua jänniä juttuja tässä joulua odottaessa.

Aika paljon on tullut viime aikoina leivottua kakkuja itselle ja muillekkin. Aina on hyvä syy leipoa kakku :)

pitsikakku

Joskus ihan tavallinenkin kakku riittää

Kookoskakku

suklaakakku

Välillä vähän isompiakin kakkuja

Eilen syötiin mun synttärikakkua, mutta jostain kumman syystä, en muistanut ottaa siitä kuvaa :D Joulukuussa saa myös leipoa monta kakkua lisää :) 

Mielekästä tekemistä harmitukseen

Kesän alussa meille syntyi kissanpentuja. Koko kesä on mennyt niitä hoitaessa ja niiden kanssa leikkiessä. Alusta asti on ollut selvää, että pennut annetaan pois, kun se aika koittaa. 

Eilen oli se päivä. Ensimmäinen pentu haettiin eilen uuteen kotiin. 

Meidän nelivuotias oli tosi reipas ja silitteli pentua vielä ennen luovutusta. Pentu pääsi uuteen kotiin, mutta kun auto kaartoi pihasta pois, meinasi meidän neidillä itku tulla. Hammasta purren ja katse maahan painuen neiti käveli hiekkalaatikon reunalle istumaan. 

Piti siis keksiä tekemistä. Ja päätimme askarrella sytykesipsejä ja jalkakylpypommeja.

Nyt tehtiin ekaa kertaa näitä tuunattuja sytykesipsejä. Näitä oli helppo ja huomattavasti nopeampi tehdä kuin sytykeruusuja. 

Tuunattuja sytykesipsejä kirpparilta löydetyssä aarteessa.

Näiden valmistukseen tarvitset vain;

  

  Vanulappuja

  Servettejä

  Kynttilän jämiä 

  Kattilan

  Vettä 

  Pihdit

Servetit leikataan vanulappujen kokoisiksi ja asetetaan vanulapun päälle valmiiksi. Kattila laitetaan puolilleen vettä ja sekaan sulatetaan kynttilän jämiä. 

Kun kynttilät ovat sulaneet veteen, voit aloittaa sytykesipsien dippaamisen. Vanulappu, jonka päällä on samankokoinen servetti, dipataan sulaneeseen steariiniin pihtejä apuna käyttäen. Kasta vanulappu kokonaan kerran ja laita vanulappu kuivumaan leivinpaperin päälle. Kun sytykesipsi on kokonaan kuivanut, sipsit ovat valmiita käytettäväksi. Vaihtelua saa vaihtamalla servetin kuoseja ja värejä.

Jalkakylpypommeja tehtiin jo aiemmin jouluna ystäville lahjaksi. Näitä on kiva antaa lahjaksi ja käyttää itsekkin. 

Jalkakylpypommeja

Näihin tarvitset;

3 dl Soodaa

1 dl Sitruunahappoa

3 rkl Oliiviöljyä

3 tl Vettä

2 tl Kuivia teelehtiä

Sekoita sooda ja sitruunahappo keskenään. Lisää joukkoon oliiviöljy ja vesi. Sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon teelehdet ja sekoita. Valmis massa on muotoiltavissa ja murenevan tuntuista. Painele massa tiiviisti muotteihin ja anna kuivua muutama tunti. Kun massa on kuivunut, irrota valmiit palat muoteista.

Laita valmiit pommit vaikka lasipurkkiin tai ota heti käyttöön. Lisää vain vatiin lämmintä vettä ja yksi tai kaksi valmista jalkakylpypommia ja rentoudu. 

Jouluna käytettiin jotain jouluisia teelehtiä ja nyt käytimme paratiisiteetä. Lakritsiteelehtiä aion kokeilla seuraavaksi.

Pommit valmiina käyttöön. Unohtuipa taaperon harmitus näitä tehdessä.

Täällä taas, pitkästä aikaa

Pitempi tauko täällä saa loppua nyt.

Uusi työ ja sen siihen sopeutuminen tämän sairauden kanssa, ovat vieneet aika paljon aikaa ja energiaa. Mutta on ollut ihana huomata, että nämä 2 kuukautta mitä olen töissä ollut, olen jaksanut ja kaikki on mennyt hyvin :)


En siis enää työskentele koulussa, vaan olen nykyään myyjänä ja ompelijana paikallisessa tekstiilialan yrityksessä. Työssäni saan ommella ja olla myyjänä tehtaanmyymälässä. Nyt on into kotona ompeluun taas vain voimistunut, kun saa päivisin töissä ommella ja mieleen tulee jatkuvasti uusia ideoita.

Uusin ompeluprojekti oli tehdä reppu itselle. Pitkästä aikaa ompelin jotain ihan vain itselle. Reppu on ollut haaveissa jo pitään. Olen haaveillut näistä Fjällräven kånkenin repuista, mutta aina ne on kaupan hyllylle jäänyt. En ole raaskinut niin kallista reppua ostaa ja kangaskin tuntuu aika hauraalta. Päätin siis tehdä itse :)

Reppu, ihan vain itselleni.

Kaavat reppuun tein itse. En oikeastaan koskaan käytä valmiskaavoja, jos edes kaavoja käytän ollenkaan. Yleensä sovellan ja sooloilen. Repulle tuli hintaa materiaaleinen noin 25€. Repusta tuli juuri sen kokoinen, kuin halusin ja kun itse tekee, niin saa juuri sellaisen kuin itse haluaa. Kuulemma, saisi tehdä pari reppua vielä lisää..! 

Ihan kiva repusta tuli. Toki itse huomaa jotain pikku virheitä. Mutta nyt tietää, mitä tehdä seuraavassa repussa toisin ja missä järjestyksessä. Vuori pitäisi vielä tehdä, mutta menee tämä hyvin jo näinkin :D

Perjantaina kun pääsin töistä, lähdimme suoraa ajelemaan mökille. On saunottu, kaastettu, syöty hyvin hyvässä seurassa ja rohkeimmat uskaltautuivat vielä käymään uimassakin.

Täydellinen sää mökkeillä 

Nyt tultiin käymään kotona, kun iskä tekee pari pikku tatskaa. Pian lähdetään takaisin mökille vielä yhdeksi yöksi ja huomenna sitten pakataan kamat ja kotiin. Tämän kesän eka reissu koko perheellä. Muuten on koko kesä mennyt uutta terassia ja pergolaa rakentaessa. 

Myös maisemat alkaa olla kohdillaan :) Tällaiset maisemat on meilä uuden terassin ja pihasaunan vierellä. Kyllä maalla vain on niin ihana asua.

Ensi viikolla on aika jännät paikat. Minusta nimittäin tehdään haastattelu Reuma-lehteen. Tästä lisää sitten kun se on ajankotaista.

Eilen sain myös ystävältä jotain ihanaa käsiini! Siitäkin lisää, jahka olen itse ensin päässyt tähän ihanuuteen kunnolla käsiksi.

Mitä omalle äidille lahjaksi?

Joka vuosi sama ongelma ja päänvaiva. Mitä äidille äitienpäivälahjaksi? Itse en ole ikinä ollut niitä ihmisiä, jotka hakee valmiin kortin kaupasta ja kirjoittaa vain nimen alle. Enkä osaa hakea kaupasta vain sitä suklaalevyä ja kukkapuskaa. Aina oon ollut sitä mieltä, että lahja pitää joko tehdä itse tai ostaa joku sellainen lahja, mitä äiti oikeasti toivoo. Kortti pitää kuitenkin tehdä itse. Siitä ei tingitä. 

Kolme vuotta sitten tehtiin veljen, isäni ja mieheni kanssa äidille lutti. Sellainen pienoismalli puutarhaan koristeeksi. Nyt päätettiin samalla porukalla tehdä jatkoa tähän ja nikkaroitiin lutin viereen maitolaituri.

Tämä lutti tehtiin kolme vuotta sitten.

Kun tämä lutti saatiin valmiiksi, niin vannoin, etten enää ikinä tee tämmöistä. Työnjako nimittäin oli ihan hanurista. Isi maksoi värkit, mies ja pikkuveli rakensivat koko komeuden ja minulle jäi maalaaminen, pärekaton teko ja katon tervaus... En tykkää yhtään maalaamisesta ja tuon katon päreet piti jokainen liimata yksitellen. Liima kärysi kamalalta ja tässä hommassa meni monta iltaa. Sitten vielä se tervaus. Nyt kuitenkin kolmen vuoden jälkeen päätin haluta taas liimata noita päreitä.

Työnjako oli taas sama. Mies ja pikkuveli rakensivat maitolaiturin ja minä sain taas maalata, liimata ja tervata. Onneksi maitolaiturin katto oli paljon pienempi, joten ei liimaamiseen mennyt aikaa kuin yksi ilta. 

Katon päreet on siis liimattu kontaktiliimalla yksitellen ja päreet ovat hiilenmustaa kuorikatetta. Maitotonkan löysin kirparilta. Tästä tuli mielestäni tosi kiva ja tiedän, että meidän äiti tykkää tästä lujaa. Onnea on kätevät miehet, jotka osaa tällaisia väkertää :)

Taaperon kanssa väkerrettiin vielä kortit mummulle, mummille ja isomummulle. Idea oli mahtava, mutta toteutus ei mennyt ihan niin kuin olin sen päässäni ajatellut :D Mutta kyllä näistä tuli silti kivat!

Päätettiin tehdä mummuille omat arpakortit. Ensin korttipohjaan piirrettiin kuvia ja liimattiin taaperon kuva. Neiti halusi välttämättä irvistyskuvan ja onhan tuo nyt hauska :D Piirrettiin myös pikku peli ja päävoittona on sylintäydeltä haleja. 

Arpojahan on aina kiva raaputtaa ja näistäkin arvoista tuli raaputusarpoja ja raaputusmassa on helppo tehdä. 

Tarvitaan vain:

- Mustaa akryylimaali

- Astianpesuainetta

- Kontaktimuovia 

- Pensseli

Ensin sekoita astiaan 2/3 osaa akryylimaalia ja astianpesuainetta 1/3 osa. Maalaa kontaktimuovista isompi alue maalilla ja anna kuivua. Kuivumiseen menee noin 20-30 min. Kun maali on kuiva, voit leikata varovasti kontaktimuovista haluamasi kokoisia paloja ja liimata maalatut kontaktimuovin palat kortin kuvien päälle. Kuvat on valmiita raaputettavaksi.

Kortin raaputettavat kuvat ja minun sotkuinen askartelupöytäni

Valmis arpa mummulle raaputettavaksi.

Sattuipa itselle sellainen moka, että musta väri loppui kesken ja tehtiin sitten yksi pala siniseksi. Kuva näkyy vähän läpi, mutta taapero siihen tokaisi, että ei se haittaa, ei ole sitten mummulle liian hankala :D

Saas nähdä millaisen kortin itse huomenna saan! Neiti on puhunut hoidossa tekemästään kortista jo viikon, joten ainakin kortti on tulossa :) 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!!

Vappu 2017

Vappu meni kotia siivoillessa, leipoessa ja vähän uusia juttuja tuunaillessa. Pienellä neidillä oli sunnuntaina nimpparit, joten päätimme nimppareiden ja vapun kunniaksi keittää kahveet ja leipoa jotain hyvää. Vieraiksi kutsuttiin mummut, paapat ja kummit. 

Teeman mukaan tehtiin tietysti munkkeja ja ekaa kertaa testasin churroja. Lisäksi tehtiin porkkanakakkua. Siman suhteen olen luovuttanut jo aikoja sitten. Jotenkin mokaan sen valmistuksen aina. Delegoin siis siman valmistuksen omalle äidilleni :D siltä se onnistuu aina. 

Porkkankakku oli jälleen hitti! Se on kyllä todella hyvää. Churrojen valmistus oli aivan liika rajua hommaa reumaatikolle. Ei kädet kestänet taikinan pursottamista. Onneksi oli mies apuna tässä hommassa. Churroja sai dipata kukin itse suklaakastikkeeseen.

Meidän takkahuone on ennen toiminut varastona ja sinne on vain nakattu ylimääräiset tavarat periaatteella poissa silmistä, poissa mielestä. Nyt päätin tyhjentää huoneen ja palauttaa sen takkahuoneeksi. Huoneen sisustus on vielä aivan kesken. Pitää vielä maalata yksi seinä, katto ja ovet. Jotain pientä kuitenkin jo saatiin esille.

 singeri sai uuden pöydänkannen

Kirppareilta olen haalinut vanhoja lusikoita ja haarukoita. Tarkoitus on ollut tehdää niistä naulakkoja ja esim. tauluihin koristeita. Nyt yksi haarukka pääsi heinäseipääseen lyhdylle koukuksi. 

 Mies oli haaveillut pääsevänsä vappuajelulle maanantaina, mutta sunnuntain sää näytti aika pahalta, kun satoi lunta ja räntää. Kuitenkin illalla tuli viesti, että vappuajelu järjestetään, koska tiet oli sulana. Minulla oli oma mielipiteeni ajelulle lähdöstä, mutta... Mies pääsi ajelulle maanantaina. Olihan tuota menopelia jo koko talvi fiksailtu ja uusi maalipintakin oli. Pitihän sitä päästä testaamaan.

Lämpömittari taisi näyttää +4 tai +5, kylmä oli, mutta ajelulle oli pakko päästä. Nyt täällä joku sitten marisee kun on kurkku kipeä... 

Kun me neidin kanssa kerta jäätiin kahdestaan kotiin, niin päätimme lähteä paikalliseen elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa :) Käytiin myös seinäjoen vapputorilla hakemassa markkinalakua. 

Pääsiäinen 2017

Perjantai oli voinnin kannalta vähän huono päivä. Silloin piti siivota, leipoa ja etsiä pikkutrullin vaatteet ja tarvikkeet valmiiksi. Virpomisvitsatkin oli vielä tekemättä! Kaikki hommat jäi tapansa mukaan viime hetkeen. Olin jo aiemmin päättänyt, että lauantaina pidetään pääsiäiskahveet isovanhemmille, isomummulle ja isopaapalle ja parille muulle. Samalla saisi vanhempi polvi mielenrauhan kun näkisivät mut hengissä. 

Vitsat tehtiin illalla porukalla ennen nukkumaan menoa.. (Lue, äiti teki, taapero ja isi jaksoi sen tasan kaksi tehdä). Pikkutrullille ei meinannut ollenkaan tulla uni, kun jännitti niin huominen trullikierros. Suurempi jännitys taisi kuitenkin olla se, että koska se pääsiäispupu tulee ja tuo jonkin yllätyksen! Meillä siis on tälläinen tapa ollut aina ja se tapa oli jo minun lapsuudessani. Pääsiäispupu siis toi yöllä salaa sängyn viereen ison pääsiäismunan, jonka sai sitten aamupalan jälkeen syödä :)

Kello läheni jo yöllä kahtatoista ja minä edelleen etsin sitä hemmetin essua, joka pitäisi siis olla aamulla trullin päällä. Aikani etsin ja ei sitä nyt vaan mistään löytynyt. Helpommalla pääsin kun siinä yöllä hurautin uuden essun. Onneksi on kaapit täynnä kankaita joista tehdä.

Tällainen pikkutrulli meiltä lähti aamulla lentoon. Äitin kuparipannu sai tällä kertaa toimia korina. Trullin saalis oli valtava. En todellakaan tiedä kuka nuo mahtaa syödä, koska neitiä ei kiinnosta suklaa vaan se mitä suklaamunien sisällä on. Ei äitikään kyllä ihan näin paljon jaksa :)

Kun kierros oli tehty, alkoi leipomisurakka. Vieraat kun tulivat neljältä kahvittelemaan. Tehtiin kakkua, porkkanamuffinsseja ja pitsaa. Oli aika urakka, mutta sain vain kaiken tehtyä, koska silloin oli hyvä päivä. Ei suuremmin sattunut mihinkään kun ei ehtinyt edes pysähtyä ja miettiä kipuja. Taisteli vaan aikaa vastaan, että ehti kaiken tehdä. 

Pitsa on kestosuosikki. Saatan ehkä myöntää ihan hiljaa, että teen kyllä aika hyvää pitsaa :D Usein sitä pyydetään ja minähän teen. Porkkanamuffinssit oli yhtä hyviä, kuin aina ennenkin. Uudet vuoat vain oli ihan surkeita. Eivät pitäneet yhtään muotoaan. Ei pitäisi poiketa tutusta, turvallisesta ja yksinkertaisesta uusiin ja hienoihin vuokiin. 

Tällaista kakkua en ollut ennen tehnyt. Pohja on muuten ihan normaali täytekakkupohja, mutta korvasin osan jauhoista kaakaolla, että saisin pohjasta tummemman. Helppo ratkaisu silloin kun ei jaksa tehdä suklaakakkua pohjaksi. Väliin tuli rahkaa, kermaa, vaniljakreemijauhetta ja paljon mansikoita. Päälle suklaaganache ja suklaamurusia. Koristeena oli sokerimassasta tehty pupun takamus ja mansikoita joita dippasin suklaassa. Maistui! Oli todella hyvää :)

Illalla käytiin vielä kiertämässä pääsiäisvalkioilla ja siellä pikkutrulli pääsi poniajelulle. Koska oli kylmä, ei reissussa kovin kauaa viihdytty vaan tultiin kotiin ja paistettiin leivinuunissa makkarat ja tehtiin vielä pieni lettutaikina. 

Tällainen oli meidän pääsiäinen umpiaidalla :)

Ensimmäinen hoitokerta

Maanantaina oli ensimmäinen hoitokerta sairaalassa. Edes matkalla sairaalaan ei vielä jännittänyt, mutta odotushuoneessa meni maha sekaisin jännityksestä. 

Ensin oli aika hoitajalle, joka kyseli kauheasti ja kirjasi senhetkisen vointini tietoihin. Aiemmin otetut labrat oli ok ja niiden osalta ei ollut estettä aloittaa lääkitystä.

Infuusiohuone oli ihan kivan näköinen. Ei tarvinnut sängyssä maata, vaan siellä oli sellaiset säädettävät tuolit. Vähän niin kuin hammaslääkärissä. Tuoleja oli vierekkäin kolme, joista itse olin yhdessä ja toisessa lopeteltiin juuri toisen potilaan hoitoa. 

Sain ensin allergialääkettä vähentämään mahdollisia sivuvaikutuksia ja muita reaktioita. Sen vaikuttamista piti odottaa 30min ja siinä samalla toinen hoitaja meni sekoittamaan lääkettä. Sitten alkoi se verisuonien metsästäminen... Ensin käskettiin juoda monta kupillista vettä ja laitettiin käsiin sellainen lämpöpeitto, jonka oli tarkoitus tuoda suonet esiin. Sitä pidin sen aikaa kun odoteltiin toisen lääkkeen vaikuttavan ja toista vielä sekoitettiin. 

Harjoittelijalle en antanut lupaa laittaa kanyylia. Vanhempi hoitaja sanoi, ettei tiedä saako itsekkään sitä laitettua, kun ei niitä suonia tosiaankaan näy. Ihme kyllä, kanyylin laitto onnistui kerrankin ekalla yrittämällä. Toki meni vähän huti ja venkslattiin edestakaisin ja kipiää todellakin tuli, mutta eipä tarvinnut montaa reikää tehdä kumminkaan. Stressitaso laski huomattavasti kun kanyyli oli paikallaan. Kipein osuus oli ohi.

Sitten laitettiin biologinen lääke tippumaan. Kun ei tarvinnut enää kanyylin laittoa pelätä, niin nyt iski pelko mahdollisista oireista, mitä lääke voisi aiheuttaa. Lääke tippui tunnin ja ensimmäinen 30min meni hyvin. Sen jälkeen alkoi aivan järkyttävän kova väsymys. En meinannut millään pysyä hereillä. Sitten alkoi vähän tuntumaan kurkussa ahtaalta ja raskaalta hengittää. Se meni kuitenkin ohi, eikä vointi mennyt kovin pahaksi. Lääkkeen anto meni siis ihan hyvin! Pienillä reaktiolla päästiin ainakin ekalla kerralla. 

Tämän jälkeen piti olla vielä 2 tuntia tarkkailussa. Sain kyllä kävellä käytävillä ja käydä kanttiinissa, mutta sairaalan alueelta ei saanut poistua. Parin tunnin päästä piti käydä näyttämässä nenänsä hoitajille, ja jos kaikki hyvin, pääsi kotiin. Sen pari tuntia vietin miehen kanssa kanttiinissa syöden salaattia ja koittaen pysyä hereillä. Oireita ei tullut lisää ja verenpaineet oli ihan hyvät. Hemoglobiini oli aika huono, alle sata taas, mutta se nyt oli jo ihan "normaalia" minulle.

Pääsin siis lähtemään kotiin. 

Nukuin melkein koko ajomatkan kotiin ja kun kotiin päästiin nukahdin samantien sohvalle. Mies teki viereisessä huoneessa työhommia ja tytär oli mennyt mummulaan hoitoon hoitopäivän jälkeen. Onneksi... Sain levätä ja oikeastaan taisin nukkua siihen asti, että taapero tuli kotiin. Iltapalaa ja taas nukahdin sohvalle. Kun siitä taas heräsin, otin illan lääkkeet ja kiipesin yläkertaan sänkyyn nukkumaan. Vointi ei ollut hyvä. Pyörrytti, oli huono olo ja raskas hengittää, mutta nukuin kuitenkin koko yön hyvin. 

Aamulla kun heräsin, oli edelleen vähän huono olo ja raskas hengittää. Kun sain tyttären laitettua hoitoon, menin takaisin nukkumaan. Nukuin johonkin yhteen asti ja kun heräsin, oli vointi ihan erilainen. Väsymys oli kamala, mutta oli ihmeellinen olo, koska juuri sillähetkellä, ei sattunut juuri mihinkään kohtaan. Kävelin pitkin tupaa edestakaisin, ylös ja alas ja välillä kävin pihallakin. Portaat ei ole tuntuneet noin helpoilta moneen kuukauteen. Jos tein näin tai noin, normaalisti lähtisi jalat alta kivun takia, mutta ei nyt. Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen pystyin kävelemään suorassa ja normaalisti. En klenkannut toista jalkaa tai ottanut tukea mistään liikkuessani. Selkäkin tuntui paremmalta. Selässä on kuulemma välilevyn pullistuma. Olen valittanut sitä jo 3 kuukautta ja nyt vasta lääkäri sai sanotuksi, että siellä on tämmönen juttu, mille ei tehdä nyt mitään. Nyt siis selkäkin oli parempi. 

Oli niin epätodellinen olo kun ei juurikaan sattunut. Kaupassakin käynti oli ihan erilaista. Kun normaalisti otin kärryt, että sain jostain tukea, jos kaupassa päättää selkä pettää ja jalat lähteä alta. Nyt otin korin ja kävelin normaalisti, ilman että klenkkasin yhtään. Alahyllyn tavaratkin nousivat vaivatomasti koriin. 

Eilen oli mahtava fiilis!! En toki ajatellut että nyt se ihme parantuminen tapahtui vaan toivoin, että jos se nyt tästä lähtis pikkuhiljaa. Jaksoin jopa vähän askarella sytykeruusuja. Ne kun pakkaa aina olla loppu. Niillä on kuulemma hyvä sytyttää stokeri.

Tänään, aamulla kun heräsin, ei ollutkaan sitten enää yhtään hyvä fiilis... Huono olo, sydämellä oli taas ihan uusi rytmi, pyörrytti ja oli kuumetta. Tänä aamuna oli aika kova työ saada tytär valmiiksi päiväkotiin lähtöä varten. Onneksi minun ei itse tarvitse lähteä aamulla autolla viemään lasta hoitoon, vaan mummu tulee hakemaan lapsen. Luojan kiitos!!! Kasa nappia naamaan ja sohvalle lepäämään. Pari tuntia siinä meni, mutta sitten oli vointi parempi. Edelleen väsynyt, mutta enää ei pyörryttänyt, pumppu oli taas ruodussa ja kuume oli laskenut. 

Sen olen huomannut, että tämä uusi lääke on nyt parissa päivässä aiheuttanut entistä pahemman turvotuksen. Saa nähdä miltä ilta näyttää... Ei siis ainakaan vielä mitään ihmeparantumista...

Vuodenvaihteen projektit

Joulun aika ja muutama viikko sen jälkeenkin olin aika huonossa kunnossa ja kamppailin sairauteni kanssa. Siitä huolimatta vähän ehti askarrella, sisustaa ja ommellakkin. En vaan jaksanut tänne asti näistä kirjoitella. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan!! Siis joulun askarteluja ja ompeluksia :)

Joulu 2016, meidän kuusi.

Tänä vuonna meidän joulukuuseen ei ne perus joulupallot päässeet. Edellisinä vuosina meidän kuusessa oli kaikkia värejä ja paljon erilaisia koristeita. Aika rauhaton ja häiriintynyt kuusi siis oli ennen :D Nyt koristeiden väreinä oli valkoinen, kulta ja ruskea. Osa koristeista tehtiin yhdessä taaperon kanssa. Omasta mielestä niin kuusesta tuli niin nätti <3 En meinannut millään malttaa laittaa kuusta ollenkaan pois.

Soodataikina koristeet.

Soodataikinasta leivottiin koristeita kuuseen. Ohje on helppo ja näitä on kiva tehdä pienten kanssa. Tehtiin taikina, kaulittiin ja piparimuoteilla painettiin kuviot. Mehupillillä oli helppo tehdä siistit reiät koristeeseen. Juuttinaru sopi hyvin ripustusnaruksi.

pipokoriste

Muutama tällainen pipokoristekkin tehtiin kuuseen. Tämän valmistukseen ei tarvitse muuta kuin villalankaa ja tyhjiä vessapaperin- tai talouspaperin hylsyjä. 

Ommellakkin ehti jo vähä ennen joulua. Muutaman pupun olen jo ennemminkin ommellut ja tänä jouluna pupuja meni lahjaksi. Sain myös muutaman tilaustyön jouluksi pukinkonttiin tehtäväksi :)

Pupuja pukinkonttiin.

Tilaustyönä sain hommakseni tehdä punaisen kissan. Eräs pieni tyttö, ei kuulemma ollut toivonut joulupukilta lahjaksi muuta, kuin punaisen kissan ja sellaista ei ollut kaupoista löytynyt. Pehmoinen kissa siis piti tehdä :)

Meidän neiti ilmoitti, että tonttulakki on jäänyt pieneksi. Uusi piti tietysti saada :) Tietenkään me ei menty helpoimman kautta ja haettu uutta tonttulakkia kaupasta vaan tehtiin itse.

Onnellinen uuden tonttulakin omistaja :)

Toinen tilaustyö oli sellainen maileg-tonttu. Semmonen reilu metrin pituinen tonttu ja ne jotka tietää maileg-tuotteet, tietää myös niiden arvon. Kalliita on :D

Tonttu herra valmiina.

Aika kovatöinen, mutta omasta mielestä tonttu herrasta tuli tosi kiva. Näitä meinaan kyllä tehdä ensi jouluksi lisää :) Värkit maksoi vain noin 30€ eli on huomattavasti halvempaa kun tekee itse.

Eteisen ikkuna.

Eteinen sai tälläisen vanhan ikkunan seinälleen. Kahteen ruutuun laitoin liitutaulutarraa ja yhden jätin ilman. Rottinkitähti koristaa yhtä ruutua. Vielä en ole keksinyt mitä laittaisin ensimmäiseen ruutuun.

Keskellä olohuonetta odottaa jo pari uutta isompaa projektia. Saas nähdä koska niiden kimppuun ehtii ja vointi sen myös sallisi :D

Kun olin pieni, ehkä viisi vuotias, näin kaupassa miehen, joka oli mielestäni pukenut aivan liikaa vaatetta ylleen. Miehellä oli yllään, takki, farkut, kaulassa huivi, sormikkaat, ja nahkakengät. Syy miksi tämä aiheutti itselleni niin suurta ihmetystä, oli se, että silloin oli kesän kuumimpia päiviä. Itselläni taisi olla jokin hellemekko päällä.

Kysyin äidiltäni tämän nähtyäni, että miksi tuolla miehellä on noin paljon vaatetta? Eikö hän tiedä että nyt on kesä? Äiti vastasi kysymykseeni ja kertoi, että joillakin ihmisillä voi olla sellainen sairaus, että heidän pitää suojata itsensä auringonvalolta. 

Tämän kuultuani olin aika kauhuissani. Kysymyksiä pyöri pienessä päässä. Eikö hänen tule kuuma? Eikö hän voisi uida jos aurinko paistaa? Miten hän pystyy olemaan ulkona näin kuumalla? Mitä tapahtuu jos hän on ulkona ilman tuota takkia? Olin aika järkyttynyt. Asiaa vielä päivän aikana pohtiessani tulin siihen tulokseen, että tuon miehen pitäisi syödä paljon jäätelöä, ehkei sitten olisi niin kuuma. Olin onnellinen, että minulla ei ollut tuollaista sairautta vaan sain leikkiä pihalla hellemekko päällä ja nauttia auringosta ja kesästä.

Nyt noin 20 vuotta myöhemmin asia on kuitenkin toisin... Nyt minä olen se henkilö, joka kulkee kesät auringonvalolta piilossa. 

Alkukesästä vielä kuljin pihalla lyhythihainen päällä, mutta en enää, koska sillä oli aika ikävät seuraukset. Sain aurinkoihottuman, joka vain pahenee ja leviää vaikken auringossa ole pitkiin aikoihin enää ollutkaan. Ensin sitä oli vain käsissä, mutta ihottuma on nyt levinnyt, selkään, kylkiin, rintakehään ja kasvoihin. 

Aurinkoihottuma taitaa tosin olla tämänhetkisistä murheista pienin. 

Tällä hetkellä painin mm. sappivaivojen ja allergiakohtausten kanssa. Jokin vielä tuntematon asia aiheuttaa allergiakohtauksia, joiden takia naama paisuu ja hengitystiet tukkeutuvat. 

Saapivaivat ja allergiatkin ovat vielä "pieniä" ongelmia elämässäni tällä hetkellä. Juuri nyt kuljen tutkimuksissa reumapolilla SLE:n takia. Tämä on aiheuttanut sen, että lähes kaikkia niveliä särkee yötäpäivää. Pahoina päivinä en voi kirjoittaa, en virkata enkä kutoa. En voi enää juosta lapseni kanssa kilpaa autolle tai autolta kotiovelle. En pysty pitämään lastani sylissä jos en istu. On myös päiviä, etten voi pitää kenkiä jaloissa särkyjen takia. Jos sormien nivelet ovat kipeät, en voi pitää lastani kädestä tai en saa turvaistuimen lukkoa auki.

Edellä mainittujen lisäski minulla on myös perhosihottumaa, suussa haavaumia, anemia, hiukset tippuu päästä ja verikokeiden arvot päin mäntyä.. Väsymys on myös suuri valvottujen öiden takia.

Seuraavat viisi viikkoa kuljen vähintään kerran viikossa sairaalassa erilaisissa kokeissa ja testeissä SLE:n takia.

Vaikka tämä kaikki on ihan suoraan sanottuna perseestä.. Koitan silti keksiä positiivisia juttuja elämääni ja tehdä kipujen salliessa kivoja juttuja. Esimerkiksi tälläisiä juttuja:

Vihdoin sain haluamani tatuoinnin korvaan :)

Onneksi nivelsärky on välillä vain jakojen nivelissä. Silloin kun sormet ja kädet voi paremmin, on kiva leipoa tai ommella. Tällä viikolla sain tehdä tilauksesta tällaisen kakun. Näitä on sitten kiva tehdä :)

masukakku :)

Leipomuksia ja remppaa

Heinäkuuhun mahtui kahdet synttärijuhlat. Meidän neidin 3v juhlat ja muorin 80v juhlat. Siis leipomista oli taas tiedossa. Viikko ennen pienemmän sankarin juhlia, päätettiin jatkaa remppaa, joka tehtiin aiemmin jo alakerran osuudelta. Nyt remppaa jatkettin yläkerran parvekkeella, josta kosteusvaurio oli alkunsa saanut. Mies tuhosi parveketta ja itse sain kuningasidean repiä makuuhuoneen tapetit pois. Parveke purettiin, mutta juuri nyt se ei edisty, koska jälleen odotellaan vakuutusyhtiön kommentteja. 

Makuuhuoneen tapetit oli joku joskus laittanut kiinni ihan jollain muulla kuin liisterillä :( Tapettien poistamiseen kului aikaa kolme päivää, mutta lopuksi päästiin laittamaan uutta tapettia seinille. Mies tapetoi ja minä suunnittelin uutta sisustusta makuuhuoneeseen ja siivosin juhlia varten. Navetan vintillä tonkiessani löysin vanhan kuluneen oven ja siitä tehtiin meidän uusi sängynpääty :)

Vintiltä löytynyt ovi.

Pesin ja putsasin oven ja rapsuttelin irtonaiset maalit pois. Mies teki oveen jalat ja ovi pääsi paikalleen.

Sängynpääty

Vielä olisi tarkoitus laittaa hylly ja jotain koristeita päädyn yläpuolelle. Kun vain ehtisi :)

Juhlien tarjottavat

Tällä kertaa meillä oli tällainen tarjoilu. Amerikkalainen juustokakku, täytekakku, tonnikalapiirakka, porkkanamuffinsseja. Lahjasaalis oli jälleen huima ja tämä äiti tykkäsi erityisesti vaatelahjoista :)

Viikko näistä juhlista, oli 80v juhlat, joihin minä sain hommakseni leipoa täytekakun. Meidän mummuska tykkää kutoa sukkia ja lapasia ja juuri tästä syystä, kakun teema on se mikä on :)

Kakkukoriste

Tein ihan perus täytekakun, jossa oli välissä masikkaa, kermaa ja banaania. Päällä kermavaahtoa ja omasta pihasta kerättyjä vadelmia ja punaherukoita. 

Tämän jälkeen sain elämäni ensimmäisen kakkutilauksen facebookin kautta. Tänä aamuna heräsin aikaisin ennen muita ja valmistin aiemmin tällä viikolla tilatun kakun. Täytekakku, jonka välissä on mansikkatäyte ja päältäpäin kakku näyttää tältä.

Pienelle sankarille synttärikakku.

Kakun valmistaminen tällä säällä oli haastavaa.. Sisällä oli lämmintä 27 astetta, joka teki sokerimassan käsittelysta todella hankalaa. Mies lähti aamulla oman isäni kanssa moottoripyöräilemään, joten tämä tarkoitti sitä, että keittiössä hääräsi mukana pikkuleipuri... :D Vaikeuksista ja hidasteista huolimatta, olen suht tyytyväinen lopputulokseen. Onneksi on olemassa Muumit, joihin pikkuleipuri jaksoi aina välillä keskittyä :)

Huomenna taaperosta tulee vesseli, kun neiti aloittaa taas kesän jälkeen hoidon vesselien ryhmässä. Meillä on miehen kanssa vielä ensi viikko lomaa. Tehdään siis vähän remppaa, mies piirtää ja tekee tatuointeja. Toivottavasti ehdittäisiin vielä toisen kerran tänä kesänä lähteä yhdessä moottoripyöräilemään johonkin vähän kauemmaksi.

Vasta yksi reissu tälle vuodelle takana.